dominanttisointu
substantiiviYhdyssana: dominantti + Sointu
Merkitys
- 1.(musiikki)huippusointu; viidennen asteen duurisointuAs-mollin dominanttisointu on Es-duurisointu
Synonyymit
Etymologia
Esimerkkilauseet
Kadenssi aloitettiin yleensä voimakkaalla kvarttisekstisoinnulla, ja solisti ilmoitti orkesterille kadenssin päättymisestä soittamalla ponnekkaan dominanttisoinnun päälle pitkän trillin.
Romanttisella kaudella kehittyivät vähitellen vapaammat sävelkulut, jotka johtivat siihen, että jälkiromanttisena ja impressionistisena kautena dominanttiseptimisoinnun funktionaalinen käyttö alkoi hiipua, samaan aikaan kuin vielä selvemmin dissonoivat soinut yleistyivät, kun taas duuri - ja mollisointujen käyttö dominanttisointuina väheni.