e-

prefiksi, prefiksi/ˈeː/
Jaa
Viittaa artikkeliin

1 tavu · 2 kirjainta

Katso myös: e

Merkitykset

  1. kieltoverbi
  2. pronominivartalo

Etymologia

e-1 – kieltoverbi

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 11 muuta kieltä

Samantapaisia yksitavuisia kieltosanan vartaloita on muuallakin, esimerkiksi jukagiiri o-, e-, mongoli e-, tunguusi ä-.

Vastineet sukukielissä (17 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenind. en, et, ei, emmä, että, evät; imperat. elä, elkǟ
karjalaind. en, et, ei, emmä tai emmö, että tai ‑ö, imperat. elä, elkäh, elkeä (aunuksenkarjala älä, älgäh, älgeä)
lyydiind. en, ed, ei, emme tai ‑o, ette tai ‑o, imperat. ela, elä, älä
vepsäind. en, ed, ei tai ī, emā, etā, eba(d); imperat. ala ’älä’, augat ’älkää’
vatjaind. en, et, ep, emmä, että, evät
viro(kaik. persoonissa) ei, murt. ep ’ei’: ep ole → pole ’en, et, ei jne. ole’, eteläviro impf. es, is (kaik. persoonissa)
liiviind. prs. äʾb ’en, ei, emme, eivät’, äd ’et’, ät ’ette’, impf. iz ’en, ei, emme’, ist ’et, ette, eivät’; imperat. alā (← *ela)

Vertailukohtia

saamei-, æ-, ǣ-, ē-; imperat. a-, â-, ā-
mordvae-, ə-, a-, i-
länsimarilänsimari ə-, ə̑-, itämari i-, e-
udmurttiu-, e̮-
komio-, e-
etelämansietelämansi ä-, ǟ-, itämansi ɔ̈̄-, länsimansi ɔ̄-, pohjoismansi a-, ā-; imperat. ul
itähantiitähanti etelähanti ĕ-, pohjoishanti ă-; imperat. itähanti äl, etelähanti ät, pohjoishanti aᴧ ’älä’
enetsii-, ī-
selkuppii-, e-, ɛ-, a-, ü-
kamassie-, ē-, ə-, i-.
Tutkimuskirjallisuutta (22)
  • Moller 1756 Beskr 48 (sm ~ lp)
  • Ganander 1786 NFL 1 54a, 55, 61a, 64a (+ vi)
  • Sjögren 1830 MP 6:1 169 (+ syrj)
  • Ahrens 1843 GrEhstn 84, 91, 114 (vi)
  • Sjögren 1849 MélR 1 185–86 (+ li)
  • Lindström Suomi 1852 109 (+ md)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 72 (+ ka va)
  • Hunfalvy 1856 MNyszet 2 336 (+ ostj)
  • Hunfalvy 1859 MAÉrt 1:19 357–58, 394 (+ vog)
  • O. Donner 1879 Verwandtschaft 141–46 (+ ve tšer votj)
  • Setälä 1915 SUSA 30:5 34 (+ sam)
  • Collinder 1940 Jukag 61–68 (ural ~ jukag)
  • Turunen 1946 SUST 89 96 (+ ly)
  • Räsänen Vir 1947 169 (ural ~ alt)
  • FUV 1955 144
  • SKES 1955 32–33 (? vog ? ostj)
  • Bergsland Vir 1960 327–30
  • Rédei Vir 1970 47–49
  • Illitš-Svitytš 1971 OSNJa 263–65 (ural ~ alt drav)
  • Savijärvi 1977 Kieltoverbi 11–
  • Janhunen 1981 SUSA 77:9 51
  • UEW 1988 68–70

e-2 – pronominivartalo

Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, mordva ja 7 muuta kieltä

Samantapaisia yksitavuisia pron.-vartaloita on muissakin kielikunnissa, esimerkiksi indoeurooppalainen *i-, *e-, turkin kieli i-, mongoli e-, tunguusi ä-, korea i-.

Vastineet sukukielissä (13 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjala, vatja, viroe- (katso että), viro myös iga, murt. egä ’joka’, igapidi, igati ’joka tavalla’, (vanh.) edagit ’jotakin’
liivijegā (← *ekä) ’joka, jokainen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

mordvae-:, ersämordva et́e ’tämä’, eńe ’nämä’, eśe ’tuo’; eśt́a, iśt́a ’niin’, eśt́amo, i- ’sellainen’, mokšamordva (iness.) esa ’tuolla, tuossa’, (elat.) esta ’sieltä, tuolta; sitten’, embä ’kun, sitten kun’
udmurttie-: etše ’sellainen’
komie-: eta ’tämä’, ena ’nämä’, esije̮ ’tuo’, eštše̮m ’sellainen’
etelämansietelämansi iń, itämansi äń, pohjoismansi ań ’nyt’
itähantiitähanti in, it, etelähanti in, pohjoishanti ĭn ’nyt’
unkarie-, i-: ez ’tämä’, itt ’täällä’, ide ’tänne’
enetsie-: eke ’tämä’, ī-: īnō ’tuo (tuossa)’
kamassiī-: īde, jēde ’tuo tuossa, tämä tässä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (11)
  • Paasonen 1890 Suomi 3:3 217 (sm e- ~ vi va)
  • Paasonen 1906–08 FUF 6 114–16 (+ md votj syrj ostj unk)
  • Setälä 1915 SUSA 30:5 32 (+ sam)
  • Collinder 1934 IUS 56–57 (ural ~ ieur)
  • FUV 1955 9 (~ alt)
  • SKES 1955 33–34
  • TESz 1 1967 818–19
  • MSzFE 1967 167–69
  • Illitš-Svitytš 1971 OSNJa 271
  • Janhunen 1981 SUSA 77:9 51
  • UEW 1988 67–68 (+ vog)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). E-. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/e-