el­lo­tus

Hänen luontoansa kuohutti veren näkeminen, ja kun hän huomasi verisiä, takkuisia hiuksia tarttuvan nuijaansa ja tajusi, että juuri hän, Waldo Emerson Smith-Jones, oli sivaltanut iskut, jotka olivat takerruttaneet ne siihen tahmeaksi, inhoittavaksi tahmaksi, valtasi hänet ellotus, ja hän oli vähällä horjahtaa huimaavan korkealta paikaltaan.

Kun se nyt valkeni hänelle ja samalla menneisyyden inhoittavuus paljastui kaikessa alastomassa rumuudessaan, hänet yhtäkkiä valtasi ankara ellotus, mieltä kääntävä pahoinvointi.