em­mim­me

erisnimi, verbi/ˈemːimːe/
Jaa

Johdettu sanasta: empiä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. verbin empiä monikon ensimmäisen persoonan preesens- tai imperfektimuoto

Esimerkkilauseet

Vihaisina me siekailematta ja haikailematta loukkaamme hellää sydäntä; mutta emmimme ja tapailemme, kun jalompi luontomme kehottaa meitä virheitämme tunnustamaan ja niitä anteeksi pyytämään.
Harriet Beecher-Stowe, Pikku kettuja