e­mä­kau­pun­ki

substantiivi/ˈemæˌkɑu̯puŋki/
Jaa

Yhdyssana: emä + kaupunki

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. suuri kaupunki tai metropoli verrattuna sitä ympäröiviin pienempiin taajamiin

Esimerkkilauseet

Uudet siirtolaiset olivat lujin sitein — etenkin uskonnollisin — liittyneet kukin omaan »emäkaupunkiinsa».
Carl Grimberg, Kansojen historia 2 Vanha aika II
pro: "Romanas", koska Alba (Alba-Longa) oli Roman emäkaupunki.
Horatius, Oodit Karmen-seekulaare ja Epoodit
Tällaisena kaupunki on varhaisin tunnettu esimerkki alueen nimen käytöstä siirtokunnan nimenä; siirtokuntia nimettiin usein niiden emäkaupunkien mukaan, mutta ei alueiden mukaan.
Wikipedia: Euboia (Sisilia)

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviemäkaupunki
Genetiiviemäkaupungin
Partitiiviemäkaupunkia
Essiiviemäkaupunkina
Translatiiviemäkaupungiksi
Inessiiviemäkaupungissa
Elatiiviemäkaupungista
Illatiiviemäkaupunkiin
Adessiiviemäkaupungilla
Ablatiiviemäkaupungilta
Allatiiviemäkaupungille
Abessiiviemäkaupungitta

Riimit

-ɑupuŋki

Kaikki riimit

Lähteet