e­män­nöi­mi­nen

substantiivi/ˈemænːøi̯minen/
Jaa

Johdettu sanasta: emännöidä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä emännöidä

Etymologia

emännöidä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Hän oli luottamustehtävästä salaisesti aikalailla mielissään, mutta huomasi pian, ettei emännöiminen täällä ollutkaan yhtä yksinkertaista kuin kotona.
— Maila Talvio, Rukkaset ja kukkaset
Sellaista se on miesten emännöiminen!"
— Kyösti Wilkuna, Viimeiset luostariasukkaat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviemännöiminen
Genetiiviemännöimisen
Partitiiviemännöimistä
Essiiviemännöimisenä
Translatiiviemännöimiseksi
Inessiiviemännöimisessä
Elatiiviemännöimisestä
Illatiiviemännöimiseen
Adessiiviemännöimisellä
Ablatiiviemännöimiseltä
Allatiiviemännöimiselle
Abessiiviemännöimisettä

Riimit

-øiminen

Kaikki riimit

Lähteet