ensitavu
substantiivi/ˈensiˌtɑʋu/Merkitys
(käännetty englannista)- sanan ensimmäinen tavu
Esimerkkilauseet
Korva oli pilattu ja vaisto oli taintuneena siitä tavattomasta vasaroimisesta, millä sanojen ensitavut nuijittiin esille.Mutta sen tiedän, että örähtelevää puhetapaa, missä ensitavulle annettu hirveä korostus vie elinvoiman muilta tavuilta ja useimmiten tappaa viimeisen tavun kokonaan, ainoastaan sellaista puhetapaa pidetään luonnollisena.Eräänä mahdollisena etymologiana on mainittu muinaisskandinaavinen sana iða ' takaisinpäin virtaava vesi joessa ', mutta äänteellisesti ensitavun pituus on vaikeasti johdettavissa tällaisesta muodosta.Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑʋu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Ensitavu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ensitavu