e­pi­ku­ro­lai­suus

Herkästi ja huomaamatta Otto tämän epikurolaisuutensa siirtää lähimmäisiinsä aitosavolaisen huumorinsa välityksellä.

Ensimmäisessä kirjassa hän on jälleen moralisti, jopa filosofi, kuitenkaan tunnustautumatta mihinkään erikoiseen suuntaan; silti voimme todeta, että nuoremman iän elämänhaluisempi epikurolaisuus on väistymässä ja sijaan tulemassa viileä, tyyni stoalainen viisaus, joka on kokenut kaikki eikä enää mitään ihmettele.

Tällä ajalla syntyneisiin ja vaikuttaneisiin koulukuntiin kuuluivat kyynisyys, stoalaisuus, epikurolaisuus, skeptisyys ja kyreneläisyys.