e­pä­kii­tol­li­ses­ti

adverbi/ˈepæˌkiːtolːisestiˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: epäkiitollinen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tavalla, josta puuttuu kiitollisuus

Esimerkkilauseet

"Hyvä, hyvä, poika", vastasi vanhus, laukkuaan kopeloiden, "sinä rehellisesti tarjoat, enkä minä epäkiitollisesti hylkää, mutta se ei käy päinsä — se ei mitenkään käy päinsä."
James Fenimore Cooper, Ruohoaavikko
Janen otettua jäähyväiset ja lähdettyä kotiin — yhä vielä hiukan kylmäkiskoisena ja hillittynä mitä tuli äänensävyyn ja käytökseen, Anna kun oli epäkiitollisesti kyllä kieltäytynyt siitä kunniasta, jota liiton solmiminen Andrewsin perheen kanssa merkitsi — ryntäsi Anna ullakkokamariinsa, sulki oven lukkoon ja nauroi sydämensä pohjasta.
Lucy M. Montgomery, Annan unelmavuodet