e­pä­nor­maa­li­suus

substantiivi/ˈepæˌnormɑːlisuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: normaalisuus

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. normaalista poikkeava asiantila tai ominaisuus

Esimerkkilauseet

Jutellessaan kanssani kahdenkesken ei Långström kertaakaan osottanut mitään epänormaalisuuden oireita.
— Kyösti Wilkuna, Lähimmäisiäni
Runotar ei suosi rikollisuutta eikä muuta epänormaalisuutta, koska sen olemus on kaunis ja puhdas, mutta antaa paljon anteeksi niille, joiden harha-askeleet herkistyvät heidän sydämessään yleisinhimilliseksi, yhteiseksi synnintunnoksi ja aiheuttavat runoutta, jonka totuus yllättää lahjomattomuudellaan.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia II
Anomalia voi tarkoittaa seuraavia asioita: poikkeavuus, poikkeus, epäsäännöllisyys, säännöttömyys, epänormaalius, epänormaalisuus, epätavallisuus ilmiö, jota yleinen sääntö ei ennusta epämuodostuma Tähtitieteessä anomalioiksi kutsutaan myös sellaisia taivaankappaleen radan laskemiseen liittyviä kulmia, jotka mitataan periapsidipisteestä.
— Wikipedia: Anomalia

Esiintymistiheys

54 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviepänormaalisuus
Genetiiviepänormaalisuuden
Partitiiviepänormaalisuutta
Essiiviepänormaalisuutena
Translatiiviepänormaalisuudeksi
Inessiiviepänormaalisuudessa
Elatiiviepänormaalisuudesta
Illatiiviepänormaalisuuteen
Adessiiviepänormaalisuudella
Ablatiiviepänormaalisuudelta
Allatiiviepänormaalisuudelle
Abessiiviepänormaalisuudetta

Riimit

-isuːs

Kaikki riimit

Lähteet