e­pä­oi­keu­tet­tu

adjektiivi/ˈepæˌoi̯keu̯tetːu(ˣ)/
Jaa

Johdettu sanasta: oikeutettu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, jolle ei ole oikeutusta tai perusteita

Esimerkkilauseet

Siitäpä johtuukin, että yleisten varojen varastamista sanotaan nokkeluudeksi ja maakuntien epäoikeutettua anastamista valloitusten tekemiseksi.
— La Rochefoucauld François de, Mietelmiä
Hän oli pelastanut Déroulèden oman, epäoikeutetun rikoksensa seurauksista, ja hän oli antamaisillaan henkensä hänen edestään turvatakseen yhä paremmin hänen pelastumisensa.
— Emmuska Orczy, Minä tahdon kostaa
Tämän hän käsittää erityisesti valtahierarkiat, kuten kapitalistiset yritykset, kaikissa muodoissaan haastavana filosofiana pyrkien eliminoimaan ne epäoikeutettuina.
— Wikipedia: Noam Chomsky

Esiintymistiheys

363 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviepäoikeutettu
Genetiiviepäoikeutetun
Partitiiviepäoikeutettua
Essiiviepäoikeutettuna
Translatiiviepäoikeutetuksi
Inessiiviepäoikeutetussa
Elatiiviepäoikeutetusta
Illatiiviepäoikeutettuun
Adessiiviepäoikeutetulla
Ablatiiviepäoikeutetulta
Allatiiviepäoikeutetulle
Abessiiviepäoikeutetutta

Riimit

-etːu

Kaikki riimit

Lähteet