epätäydellisyysteoreemasubstantiivi

/ˈepæˌtæy̯delːisyːsˌteoreːmɑ/

Merkitys

1.(Filosofia)metateoreema, jonka mukaan jokaiselle aritmetiikan sisältävää formaalikielellä esitettyä aksiomaattista teoriaa kohtaan löytyy ainakin yksi tosi lause, jota ei voi todistaa teorian teoreemaksi

Epätäydellisyysteoreeman lisäksi hän julkaisi vain muutaman muun työn, mutta nekin ovat hyvin olennaisia matematiikan kannalta.

Hilbertin unelman murskasi Kurt Gödel, joka vuonna 1931 käytti epätäydellisyysteoreemaansa osoittaen Hilbertin tavoitteen mahdottomaksi.

48 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24

0.0

Sanomalehdet

0.0

Aikakauslehdet

0.0

Wikipedia

0.1

0.0

Tekstitykset

0.0

Taivutusluokka 9

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	epätäydellisyysteoreema
Genetiivi	epätäydellisyysteoreeman
Partitiivi	epätäydellisyysteoreemaa
Essiivi	epätäydellisyysteoreemana
Translatiivi	epätäydellisyysteoreemaksi
Inessiivi	epätäydellisyysteoreemassa
Elatiivi	epätäydellisyysteoreemasta
Illatiivi	epätäydellisyysteoreemaan
Adessiivi	epätäydellisyysteoreemalla
Ablatiivi	epätäydellisyysteoreemalta
Allatiivi	epätäydellisyysteoreemalle
Abessiivi	epätäydellisyysteoreematta

-eːmɑ