erata
verbi/ˈerɑtɑˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(vaillinainen taivutus)(intransitiivinen)(yleensä)poiketa toisistaan tai erkaantua
Esimerkkilauseet
He kulkivat metsän läpi kotia päin, välistä vilkkaasti keskustellen, väliin taas ääneti, mutta aina, kun erkanivat, olivat he mielestään kuulleet, nähneet ja kokeneet paljon.
Se vain erkani, ken ei halunnut, ja Viero ei eronnut.
Alkupiste saattaa olla origo, josta leviää ympärille säteitä, tai kolmion kärki, josta sivujen jatkeet erkanevat.
Taivutustiedot
| Infinitiivi | erkaantua |
| Ind. prees. yks. 1. | erkanen |
| Ind. imperf. yks. 3. | erkani |
| Kond. prees. yks. 3. | erkanisi |
| Pot. prees. yks. 3. | erkaantunee |
| Imperat. prees. yks. 3. | erkaantukoon |
| Akt. 2. partisiippi | erannut |
| Pass. imperf. | erkaannuttiin |
Riimit
-erɑtɑ
Kaikki riimit