erikoistutkijasubstantiivi
/ˈerikoi̯sˌtutkijɑ/
Yhdyssana: erikoinen + tutkija
Johdettu sanasta: tutkija
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.virka- tai tehtävänimike tutkijalle, joka on edennyt urallaan tai erikoistunut tiettyyn tutkimusalaan
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Tähän toiseen painokseen on tehty melkoisesti vähäisiä korjauksia, tasoituksia, poistoja ja lisäyksiä, ja samalla otettu huomioon ne pienet muistutukset, joita ensi painoksen suhteen ovat tehneet Lönnrotin ja hänen elämäntyönsä varsinaiset erikoistutkijat ja -tuntijat, prof.
Jos sitävastoin tarkastamme tieteistä kaikkein vanhinta, tähtitiedettä, meidän on nöyrästi tunnustettava, että se tarjoaa yhä vieläkin tarpeeksi monta arvoitusta ja kysymysmerkkiä, vaikkakin sen palveluksessa on kokonaiset armeijat erikoistutkijoita, puhumattakaan kojeista ja laitteista, joista ennen ei uskallettu uneksiakaan!
Vakinaisessa palveluksessa toimiva upseeri toimii everstiluutnantin sotilasarvossa joukkoyksikön komentajana, mutta pääsääntöisesti Pääesikunnan, puolustushaaraesikunnan, Pääesikunnan alaisten laitosten ja joukko -osastojen vanhempana osastoesiupseerina tai erikoistutkijan tehtävissä.
Esiintymistiheys
4 479 esiintymää, 1.7 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | erikoistutkija |
| Genetiivi | erikoistutkijan |
| Partitiivi | erikoistutkijaa |
| Essiivi | erikoistutkijana |
| Translatiivi | erikoistutkijaksi |
| Inessiivi | erikoistutkijassa |
| Elatiivi | erikoistutkijasta |
| Illatiivi | erikoistutkijaan |
| Adessiivi | erikoistutkijalla |
| Ablatiivi | erikoistutkijalta |
| Allatiivi | erikoistutkijalle |
| Abessiivi | erikoistutkijatta |
Riimit
-utkijɑ
Kaikki riimit