e­rot­ta­vuus

substantiivi/ˈerotːɑʋuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: erottaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ominaisuus, jonka perusteella jokin on selvästi erotettavissa

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivierottavuus
Genetiivierottavuuden
Partitiivierottavuutta
Essiivierottavuutena
Translatiivierottavuudeksi
Inessiivierottavuudessa
Elatiivierottavuudesta
Illatiivierottavuuteen
Adessiivierottavuudella
Ablatiivierottavuudelta
Allatiivierottavuudelle
Abessiivierottavuudetta

Riimit

-ɑʋuːs

Kaikki riimit

Lähteet