flanöörisubstantiivi
/ˈflɑnøːri/
Merkitys
- 1.kuljeksija, etenkin kaupunki- tai kyläympäristössä asioita pohdiskellen kulkemisesta
Etymologia
ranskan flâneur (<- verbistä flâner), luultavasti ruotsin flanör kautta. Käsitteen kehitti Charles Baudelaire 1860-luvulla.
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Hän oli muuten tunnettu helsinkiläinen »flanööri», hyvin silmäänpistävä tyyppi, johon muutaman vuoden päästä tutustuin Kappelin kavaljeeriflyygelissä, vaikk'ei hän minua tuntenut.
Leino muuntautui 1910 -luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 6
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | flanööri |
| Genetiivi | flanöörin |
| Partitiivi | flanööriä |
| Essiivi | flanöörinä |
| Translatiivi | flanööriksi |
| Inessiivi | flanöörissä |
| Elatiivi | flanööristä |
| Illatiivi | flanööriin |
| Adessiivi | flanöörillä |
| Ablatiivi | flanööriltä |
| Allatiivi | flanöörille |
| Abessiivi | flanöörittä |
Riimit
-ɑnøːri
Kaikki riimit