- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä saksan Föhn ’föhn’ ← latinan favonius ’leuto länsituuli’, johdos verbistä fovere ’lämmittää’.
1 tavu · 4 kirjainta
Heidin korvissa oli se kuulunut Föhn-tuulen pauhinalta ja hän oli iloissaan juossut ääntä kohden.Hän ajatteli sydämensä villiä metsästystä, kuumaa »Föhniä», joka siellä hiljan oli raivonnut.Sademäärä vähenee pohjoiseen mentäessä, jossa sää on yleensä sateeton ja leuto föhn -tuulen vuoksi.Lähtökohtana lähinnä saksan Föhn ’föhn’ ← latinan favonius ’leuto länsituuli’, johdos verbistä fovere ’lämmittää’.
65 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-øːn
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Föhn. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/föhn