ge­mi­naat­ta

substantiivi/ˈɡeminɑːtːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ge-mi-naat-ta (4 tavua) · 10 kirjainta

Merkitys

  1. (kielitiede)kvantiteettikielissä esiintyvä pitkä konsonanttiäänne, kaksoiskonsonanttiSanassa geminaatta on geminaatta /t̪t̪/.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Omaperäisistä konsonanteista v, j, h ja d esiintyvät vain lyhyinä; tosin geminaatta hh on sanassa hihhuli ja dd joissain vierassanoissa, kuten addikti.
— Wikipedia: Suomen kielen äännerakenne
Lisäksi k, p, t ja s muuttuvat geminaatoiksi tietyin ehdoin: menttin ' mentiin ', oikke ' oikein '.
— Wikipedia: Suomen murteet
Potentiaalin tunnus on ne, mutta se assimiloituu usein vartalon loppukonsonantin kanssa ja muodostaa geminaatan, esimerkiksi nous+see, pur+ree.
— Wikipedia: Suomen kielioppi

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä latinan littera geminata ’kahdennettu kirjain’, jossa littera ’kirjain’ + geminata, feminiinimuoto adjektiivista geminatus ’kahdennettu’ (johdos verbistä geminare ’kahdentaa, toistaa’, johdos sanasta geminus ’kaksinkertainen, kaksonen’).

Liittyvät sanat

Käännökset

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • geminate

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːtːɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Geminaatta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/geminaatta