ge­mi­naat­ta

substantiivi/ˈɡeminɑːtːɑ/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)kvantiteettikielissä esiintyvä pitkä konsonanttiäänne, kaksoiskonsonanttiSanassa geminaatta on geminaatta /t̪t̪/.

Synonyymit

Etymologia

sv, geminata < latinan littera geminata (< gemino < geminus)

Liittyvät sanat

Käännökset

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Lisäksi k, p, t ja s muuttuvat geminaatoiksi tietyin ehdoin: menttin ' mentiin ', oikke ' oikein '.
Wikipedia: Suomen murteet
Kvantitatiivisessa astevaihtelussa vahvassa asteessa on geminaatta ja heikossa yksinäisklusiili, esimerkiksi takki : takissa, tappaa : tapan ja matto : matolla.
Wikipedia: Suomen kieli

Englanninkieliset vastineet

  • geminate

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivigeminaatta
Genetiivigeminaatan
Partitiivigeminaattaa
Essiivigeminaattana
Translatiivigeminaataksi
Inessiivigeminaatassa
Elatiivigeminaatasta
Illatiivigeminaattaan
Adessiivigeminaatalla
Ablatiivigeminaatalta
Allatiivigeminaatalle
Abessiivigeminaatatta

Riimit

-ɑːtːɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet