- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kera yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Lähtökohtana lähinnä latinan consonans ’yhdessä, keralla soiva’, johdos verbistä consonare ’soida yhdessä, keralla’, jossa con- (com-) ’yhdessä, kera, samalla’ + sonare ’soida’.
Suomen kerake on Elias Lönnrotin luoma oppitekoinen sana, johdos sanasta kera.
Ainakin osittain painottomassa asemassa kuluneita kerta (katso tätä) paradigman muotoja. Toisaalta nämä partikkelit on yhdistetty suomi kerä tai kerätä sanoihin, edelleen murresanaan kero (Lönnr 1874; paikoin länsimurteet) ’vuoro’, keroa, kerosta, kerolleen, keroin, kerottain, kerottaisin, kerotellen ’vuorottain, vuorotellen’. Samantapaisia lyhyitä postposition tai päätteen luonteisia ilmauksia tavataan muutamissa etäsukukielissä: mari ‑ke, ‑γe (kapke ’ruumiilla, vartalolla’, watə̑γe ’vaimon kera’), komi ke̮d, ‑ked, ‑ke̮t (meke̮d, ‑ked, ‑ke̮t ’minun kanssani’, jne.), jotka kuitenkaan eivät etymologisesti kuulune tähän.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kera, kerä, keral, kerrāl, keralla, kerran ’mukaan, mukana; kanssa’ |
|---|---|
| karjala | kera, kere, ker, keroa, kela, kele, kel, kene, kenä, ken, kee, keh, ke, t́e ’sama merkitys’ |
| lyydi | ker, kera, kere, kerä, keral, kele̮, ke ’sama merkitys’ |
| vepsä | ker, kera, kerä, kerd, ked, ke, kel, kerdal, kerdale̮ ’sama merkitys’ |