goo­tit

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: gootti

Merkitykset

  1. monikon nominatiivi sanasta gootti
  2. monikon akkusatiivi sanasta gootti
  3. itägermaanista kieltä (gootti) puhunut kansa, jolla oli erittäin merkittävä poliittinen ja sotilaallinen rooli myöhäisantiikissa ja Länsi-Rooman valtakunnan tuhoon liittyvissä tapahtumissa

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kolme ventovierasta kansaa, baltit, gootit ja slaavit, suomalaiset tapasivat uudessa maassa tai sen läheltä.
Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
Hän mietti, että Teodahad, josta gootit eivät erityisesti pitäneet ja jonka Petros koroittaisi valtaistuimelle, joutuisi pian kokonaan bysanttilaisten valtaan ja kun keisari oli puuttunut asiaan; tulisi loppuisku aikaisemmin kuin hän tahtoisi.
Felix Dahn, Taistelu Roomasta I
Taistelu oli kovaa, ja tappiot olivat raskaita kummallakin puolella, mutta gootit onnistuttiin lyömään, jolloin he joutuivat perääntymään kohti etelää.
Wikipedia: Claudius Gothicus