hö­his­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. humista, suhista; puhua turhia

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
et. itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä

Onomat. sanoja, joiden pohjana on osittain interj. hö(h), hö(h)öh.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhöhöttǟ ’hirnua (hevonen tutun nähdessään)’
karjalahöhevyö ’purskahtaa nauruun; tuprahtaa tuleen’, höhissä ’humista, suhista; pölistä, tupruta’, höhkeä ’sanoa höh, köhistä, tupruta’, höhötteä ’nauraa höröttää; hirnahdella; mennä porhaltaa’
lyydihöhöttädä ’hörhöttää (hevonen)’
vepsähöhötada ’koristen oksentaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Höhistä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/höhistä