haas­kaa­ja

substantiivi/ˈhɑːskɑːjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: haaskata

Merkitys

  1. henkilö, joka haaskaa

Etymologia

haaskata + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Sitten he innostuivat panettelemaan Claraa, jonninjoutavaa haaskaajaa, joka ei tiennyt mihin tuhlata elättäjiensä rahoja.
Émile Zola, Naisten aarreaitta
Hällepä vastasi näin taas mielevä Penelopeia: [331-359] "Moisill' ei toki, Eurymakhos, hyvä maass' ole maine, joista jo haaskaajat koti miehen korkeasynnyn häikäilyttömät sai: mitä siis häpeästä te muusta?
Homeros, Odysseia
2. ryhmä: väkivaltaa itseään ja omaisuuttaan kohtaan tehneet (haaskaajat).
Wikipedia: Jumalainen näytelmä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihaaskaaja
Genetiivihaaskaajan
Partitiivihaaskaajaa
Essiivihaaskaajana
Translatiivihaaskaajaksi
Inessiivihaaskaajassa
Elatiivihaaskaajasta
Illatiivihaaskaajaan
Adessiivihaaskaajalla
Ablatiivihaaskaajalta
Allatiivihaaskaajalle
Abessiivihaaskaajatta

Riimit

-ɑːskɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet