hai­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. heikko haju; vihi, huhu; paha mieli, ikävä

Etymologia

Vastineita
karjala, viro, luulajansaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahaiku ’savu, häkä’, haikailla ’haikailla, aikailla, empiä’
–? vepsä haikar ’häkä, haiku, katku’, haikarta ’saada häkämyrkytys’, haikerta ’tulla tai saada häkää’
virohaige ’sairas, kipeä; sairaus, kipu, huoli, vahinko’, haigus ’sairaus, tauti’
–? liivi āigəz, aigiz: laps a. ’lapsivuode’ (aigə ’sairas’ ← viro)

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame suoi´kē ’veto (ilmavirta)’, suoikēstit ’(heikosti) puhaltaa (tuulesta), vetää (huonossa kodassa)’, eteläsaame suojgetidh ’haista, löyhkätä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haika. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haika