1haiku1 – savu, tupakansavu, katku, häkä; huuru, usva; haju; vihi, vainu; kipu, särky; halu, into, himo; suru, tuska; haikea, surullinen; kaipaus
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan haika yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro, luulajansaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | haiku ’savu, häkä’, haikailla ’haikailla, aikailla, empiä’ |
|---|
| – | ? vepsä haikar ’häkä, haiku, katku’, haikarta ’saada häkämyrkytys’, haikerta ’tulla tai saada häkää’ |
|---|
| viro | haige ’sairas, kipeä; sairaus, kipu, huoli, vahinko’, haigus ’sairaus, tauti’ |
|---|
| – | ? liivi āigəz, aigiz: laps a. ’lapsivuode’ (aigə ’sairas’ ← viro) |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| luulajansaame | luulajansaame suoi´kē ’veto (ilmavirta)’, suoikēstit ’(heikosti) puhaltaa (tuulesta), vetää (huonossa kodassa)’, eteläsaame suojgetidh ’haista, löyhkätä’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2haiku2 – kolmisäkeinen japanilaislähtöinen runotyyppi
- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä japanin haiku ’haiku’, koostesana ilmauksesta haikai no ku ’huvittavat säkeet’.