hai­ku

substantiivi/ˈhɑi̯ku/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hai-ku (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. alkuperältään japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa tavut on jaettu säkeisiin suhteessa 5-7-5
  2. savu, usva, huuru
  3. (arkikieltä)henkäys tupakan savuaMies veteli haikuja.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siinä me kelliimmä pehmoosilla filtiillä Oton kans, vetelimmä haikuja, kerroomma mukavia kaskuja ja nauroomma jotta vattat pomppii.
— Jaakkoo Vaasan, Petsamhon valaskaloja onkimhan
Ilovirs' ei suusta raiku, Rauha, riemu karkajaapi, Toivon, naurun kesken haiku, Silmäpeilin sumentaapi.
— Johan Ludvig Runeberg, Lyyrillisiä runoelmia I
Chōnin -kulttuuri synnytti useita uusia taidemuotoja, kuten kabuki -teatterin ja haiku -runouden, ja useat tieteenalat kehittyvät chōnin -luokan rahoituksen ansiosta.
— Wikipedia: Chōnin

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan haiku lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Haikuja vedellessään hän tuumiskeli sekä Marya että tämän erikoislaatuista seikkailua.
— Edgar Wallace, Kostaja
Laiskasti veteli hän haikuja savukkeestaan ja katseli palvelussotilastansa, joka valmisteli hänelle illallista.
— Edgar Rice Burroughs, Tarzanin poika
Sieltä vastaa kirkas kaiku, luota kauniin haaviston sinisenä nousee haiku.
— Joel Lehtonen, Nuoruus
Helmer puhalteli haikuja sikaaristaan ja tekeytyi ylenkatseelliseksi.
— Marja Salmela, Veripunainen ruusu

Etymologia

1haiku1 – savu, tupakansavu, katku, häkä; huuru, usva; haju; vihi, vainu; kipu, särky; halu, into, himo; suru, tuska; haikea, surullinen; kaipaus

Sanakirjassa
Käsitellään sanan haika yhteydessä
Vastineita
karjala, viro, luulajansaame
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahaiku ’savu, häkä’, haikailla ’haikailla, aikailla, empiä’
–? vepsä haikar ’häkä, haiku, katku’, haikarta ’saada häkämyrkytys’, haikerta ’tulla tai saada häkää’
virohaige ’sairas, kipeä; sairaus, kipu, huoli, vahinko’, haigus ’sairaus, tauti’
–? liivi āigəz, aigiz: laps a. ’lapsivuode’ (aigə ’sairas’ ← viro)

Kaukaisemmissa sukukielissä

luulajansaameluulajansaame suoi´kē ’veto (ilmavirta)’, suoikēstit ’(heikosti) puhaltaa (tuulesta), vetää (huonossa kodassa)’, eteläsaame suojgetidh ’haista, löyhkätä’.

Samaa juurta olevia sanoja

2haiku2 – kolmisäkeinen japanilaislähtöinen runotyyppi

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä japanin haiku ’haiku’, koostesana ilmauksesta haikai no ku ’huvittavat säkeet’.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.haiku
  • ruotsihaiku
  • saksaHaiku (n)
  • ranskahaïku (m)

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • drag
  • haiku

Esiintymistiheys

1 382 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
1.0
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: haiku 52 % · haikuja 22 % · haikua 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑiku

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haiku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haiku