hal­ja

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. lenseä, lauha (esim. vesi, ilma); vaalea, haalistunut, kalpea; sininen (erikoisesti vaaleansininen); laimea, laiha, heikko; lauhkea, surullinen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan haalea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhālia ’haalea; haalean värinen’, hallīa ’suru, ikävä’
karjalahoalie, hoalakka ’haalea, vaalea, kalpea, vähäverinen’, hoalistoa ’haalistaa, vaalentaa, lämmittää haaleaksi’, hoalistuo ’ilmasta: lämmetä; haalistua, vaaleta, virttyä’, halie ’vaalea, kelmeä, kirkas, valju, haalea; rakas, armas, kiintynyt jhk’
vatja(vatjan Kukkosin murre) hallia ’ikävä’
virohale (g. ‑da) ’haikea, surullinen, murheellinen; surkea, kurja, viheliäinen; säälittävä, surkuteltava; (murt.) vaalea, heikosti värjätty’, halastada ’armahtaa, antaa armoa; sääliä’
liivialāstə ’sama merkitys’, alāstli ’armelias’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Halja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/halja