hal­kei­le­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: halkeilla

Merkitys

  1. teonnimi verbistä halkeilla

Etymologia

halkeilla + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Putoilevien männynkäpyjen heikot humahdukset, naavakaarnaisissa kuusissa hyppelehtivien oravien aiheuttama ritinä ja rapautuneiden kallioiden halkeileminen sai hänet hätkähtämään ja vapisemaan.
— Zane Grey, Viimeiseen mieheen
Mutta sitten leijaili liekki kahta rajummin ja puiden halkeileminen kajahti jurtassa kuin pistoolinlaukaukset.
— Vladimir Korolenko, Siperialaisten maanpakolaisten elämästä; Metsä humisee
Esimerkiksi tuli tulkitaan merkiksi savusta ja tien halkeileminen on merkki eroosiosta.
— Wikipedia: Charles S. Peirce