hal­ta­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. halvata; ontua; touhukkaasti, nopeasti, kovasti kävellä tai tehdä

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan haltta yhteydessä
Slangissa
1910 lähtien
Vastineita
karjala, viro
  1. suomihaltta
  2. germaaninenvertaa gootti halts ’rampa, halvaantunut’, anglosaksi healt, muinaisnorja haltr, muinaisruotsi halter, nykyruotsi halt ’ontuva’
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahaltata ’halvata’, haltta(v)us ’halvaus’
viromurt. haldada, hallata ’halvata’

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

halttaa ’ontua’

← ruotsi halta ’ontua’ adjektiivista halt ’ontuva’ (muinaisnorja eli muinaislänsiskandinaavi haltr, gootti halts, englanti halt, saksa halz ’ontuva, (paikoin) halvaantunut’).

Johdoksia: halttis ’halvaus’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haltata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haltata