Asiasanasto.fi

harmoniaoppi

substantiivi

/ˈhɑrmoniɑˌopːi/

Yhdyssana: harmonia + oppi

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.musiikin osa-alue, joka tutkii sointujen rakennetta ja niiden keskinäisiä suhteita

Esimerkkilauseet

Näin siis alkoivat tuntini ja hänen harmoniaopin ja musiikinteorian luentonsa, jotka olivat suorastaan suurenmoisia.

Hella Wuolijoki, Koulutyttönä Tartossa vuosina 1901-1904

Hän perehtyy harmoniaoppiin Florian Holzerin johdolla, joka on Pyhän Martin urkuri, isoisän ystävä, sangen oppinut mies; tämä opettaa hänelle, että akordit, yhteissointujen sarjat, joita hän enimmän rakastaa, harmoniat, jotka hivelevät hänen korviaan ja sydäntään ja joita hän ei voi kuunnella tuntematta selkäpiissään väristystä, ovat pahoja ja kiellettyjä.

Romain Rolland, Jean-Christophe II Aamu

Kenraalibasso oli barokkiajan sävellystekniikka, jolla luotiin harmonis -kontrapunktinen metakieli, homofoninen tyyli, josta kehittyi länsimaisen musiikin harmoniaoppi.

Wikipedia: Kenraalibasso

Esiintymistiheys

15 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Nominatiiviharmoniaoppi
Genetiiviharmoniaopin
Partitiiviharmoniaoppia
Essiiviharmoniaoppina
Translatiiviharmoniaopiksi
Inessiiviharmoniaopissa
Elatiiviharmoniaopista
Illatiiviharmoniaoppiin
Adessiiviharmoniaopilla
Ablatiiviharmoniaopilta
Allatiiviharmoniaopille
Abessiiviharmoniaopitta

Riimit

-opːi

Kaikki riimit