ha­vah­tu­mi­nen

substantiivi/ˈhɑʋɑhtuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: havahtua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä havahtua

Etymologia

havahtua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Todistusvoimaisin tästä, uskonnollissävyisten pohdiskelujen lisäksi, on kokoelman loppufantasia Havahtuminen, joka valituista jäi tienoheen, mutta on sittemmin liitetty Kailaan kuoleman jälkeen kerättyyn novelliniteeseen.
— Aaro Hellaakoski, Kuuntelua
Ajattomuudesta syntyi aika... Eloton aine värähti... Sumu liikahti... Synkkä pimeys vavahti... äänettömyys huoahti... Se oli jumaluuden ensimäinen elonmerkki, sen havahtuminen ijankaikkisesta levosta ijankaikkiseen liikuntoonsa.
— Irmari Rantamala, Harhama III
Yle Ykkösen Todellisissa tarinoissa 1998 esitettiin hänen omaan elämäänsä perustuva raju tilitys alkoholismista ja siitä toipumisesta nimellä Seitsemän minuutin havahtuminen.
— Wikipedia: Raimo O. Kojo

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihavahtuminen
Genetiivihavahtumisen
Partitiivihavahtumista
Essiivihavahtumisena
Translatiivihavahtumiseksi
Inessiivihavahtumisessa
Elatiivihavahtumisesta
Illatiivihavahtumiseen
Adessiivihavahtumisella
Ablatiivihavahtumiselta
Allatiivihavahtumiselle
Abessiivihavahtumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet