hei­ja

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kehto; keinutus
  2. (slangi)tyttöystävä

Esimerkkilauseet

Hän ei ole mikään tiedemies, ei hän ole käynyt mitään musiikkiopistoa, sen voi jo päättää hänen vaatimattomasta nimestään — Heija-Pekoksihan kansa häntä nimittää.
— Oskari Hynninen, Metsolassa
Nevalla. Heija-Pekko. Eläimiemme talvipuvuista.
— Oskari Hynninen, Metsolassa

Etymologia

1heija1 – kehto; keinutus

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
Häme Uusimaa Savo Kainuu
Vastineita
karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaheijata ’heijata, keinuttaa; keinua, heijua’, heijuo ’keinua’
–vertaa viro (Saarenmaa) äi (g. ‑a), eteläviro äi (g. ‑o) ’kehto’, (Wied) äiutada ’tuudittaa (lasta kehdossa) uneen’.

Samaa juurta olevia sanoja

2heija2 – tyttöystävä

Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

heila ’tyttöystävä; tytön poikaystävä’; myös hellu

murresana, joka kuulunee v:n heilua (heijua) yhteyteen; murteissa tavataan myös heija ’tyttöystävä’ sekä heijakka, heilakka ’iloinen, kevytmielinen, ailahtelevainen (tyttö)’.

Esiintymistiheys

1 882 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Heija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/heija