heiluttelusubstantiivi
/ˈhei̯lutːelu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.jonkin liikuttaminen toistuvasti edestakaisin
Esimerkkilauseet
Eikä teitä auta tuon paksun ukon, jonka olen kerran ennen nähnyt, mutta jonka inhaa nimeä en tiedä, pistoolin heiluttelu.
Ja tässä vanha rouva pysähtyi hengästyneenä myssy toisella korvalla, silmälasit nenänpäässä ja neule sotkeutuneena innokkaasta heiluttelusta.
Rangaistusten käytöstä luovuttiin myöhemmin, mutta ei -toivottu käytös, kuten sormien heiluttelu, pyritään silti edelleen lopettamaan tiukkojen kieltojen ja käskyjen avulla.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 2
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | heiluttelu |
| Genetiivi | heiluttelun |
| Partitiivi | heiluttelua |
| Essiivi | heilutteluna |
| Translatiivi | heilutteluksi |
| Inessiivi | heiluttelussa |
| Elatiivi | heiluttelusta |
| Illatiivi | heilutteluun |
| Adessiivi | heiluttelulla |
| Ablatiivi | heiluttelulta |
| Allatiivi | heiluttelulle |
| Abessiivi | heiluttelutta |
Riimit
-elu
Kaikki riimit