hei­lut­te­lu

substantiivi/ˈhei̯lutːelu/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. jonkin liikuttaminen toistuvasti edestakaisin

Esimerkkilauseet

Eikä teitä auta tuon paksun ukon, jonka olen kerran ennen nähnyt, mutta jonka inhaa nimeä en tiedä, pistoolin heiluttelu.
— Vilho Helanen, »Kansantuhooja»
Ja tässä vanha rouva pysähtyi hengästyneenä myssy toisella korvalla, silmälasit nenänpäässä ja neule sotkeutuneena innokkaasta heiluttelusta.
— Louisa M. Alcott, Tytöistä parhain
Rangaistusten käytöstä luovuttiin myöhemmin, mutta ei -toivottu käytös, kuten sormien heiluttelu, pyritään silti edelleen lopettamaan tiukkojen kieltojen ja käskyjen avulla.
— Wikipedia: Autismi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviheiluttelu
Genetiiviheiluttelun
Partitiiviheiluttelua
Essiiviheilutteluna
Translatiiviheilutteluksi
Inessiiviheiluttelussa
Elatiiviheiluttelusta
Illatiiviheilutteluun
Adessiiviheiluttelulla
Ablatiiviheiluttelulta
Allatiiviheiluttelulle
Abessiiviheiluttelutta

Riimit

-elu

Kaikki riimit

Lähteet