hei­nä­ai­ka

substantiivi/ˈhei̯næˌɑi̯kɑ/
Jaa

Yhdyssana: heinä + aika

Merkitys

  1. ajankohta, jolloin heinä on valmista korjattavaksi, heinänkorjuun aika

Etymologia

heinä + aika

Esimerkkilauseet

Eräänä päivänä, vähää ennen heinäaikaa, kun Hamberg lojui kala-aitassa tuli hänen mieleensä vanha kehto, joka oli säilynyt hänen omasta lapsuudestaan.
— Yrjö Koskelainen, Saaristoväkeä
Ja heinäaikana, kun Johan Petteri torui renkejään, oli muuan Erkki niminen renki alkanut sompottaa isännälle vastaan.
— Väinö Kataja, Maalaiskuvia I

Esiintymistiheys

97 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi D

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviheinäaika
Genetiiviheinäajan
Partitiiviheinäaikaa
Essiiviheinäaikana
Translatiiviheinäajaksi
Inessiiviheinäajassa
Elatiiviheinäajasta
Illatiiviheinäaikaan
Adessiiviheinäajalla
Ablatiiviheinäajalta
Allatiiviheinäajalle
Abessiiviheinäajatta

Riimit

-ɑikɑ

Kaikki riimit

Lähteet