hei­tin

substantiivi/ˈhei̯tin/
Jaa

Johdettu sanasta: heittää

Merkitykset

  1. jonkin heittämiseen tarkoitettu laite tai kone
  2. indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä heittää

Etymologia

heittää + johdin -in

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Voi, mua hullu, kun heilani heitin päiville suruisille!
— Lauri Soini, Kansa ja kannel
"Eräänä iltana — muistan sen kuin olisi se ollut eilen, — heitin juuri rehuja lehmille, Julia lypsi lehmää, senkin muistan vielä, mikä lehmä se oli.
— Sándor Petöfi, Papurikko ja valakka. Ukkovaari
Monikon persoonapronomineista käytetään sellaisia muotoja kuin meitin, teitin, heitin, ja yleiskielen tuo - ja nuo -pronominien tilalla ovat toi ja noi.
— Wikipedia: Suomen murteet

Esiintymistiheys

1 392 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
1.7
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33, vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviheitin
Genetiiviheittimen
Partitiiviheitintä
Essiiviheittimenä
Translatiiviheittimeksi
Inessiiviheittimessä
Elatiiviheittimestä
Illatiiviheittimeen
Adessiiviheittimellä
Ablatiiviheittimeltä
Allatiiviheittimelle
Abessiiviheittimettä

Riimit

-eitin

Kaikki riimit

Lähteet