hengellinen sääty

1. 1.keskiajalla käyttöön otettu papiston nimitys, jolla kuvattiin papistoa erityisesti kansan kristillisestä kasvatuksesta huolehtivana ihmisryhmänä
2. 2.katolinen kirkko pitää hengellisenä säätynä niitä kirkkokuntaan kuuluvia, joilla on armolahja ja jotka ovat Jumalan palvelemiseen vihittyjä
3. 3.protestanttisissa kirkoissa se ihmisryhmä, joka johtaa, opettaa ja palvelee seurakuntaa

Liittyvät sanat