hen­kää

verbi/ˈheŋkæːˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (kirjakieltä)(runollinen)hengittää, puhaltaa, säteillä tai huokua jotakin

Esimerkkilauseet

Hiljaa soiden, kaisla, huoju, vieno virran ruoko, nuoju, henkää, rannan raitain kuiske, värjylehväin lieto huiske, unta uneen häätyvään!
— Johann Wolfgang von Goethe, Faust II
Taivas loistaa kirkkaammin, Tyyntyy meren laineetkin, Ilma henkää vienommin, Kedot, laaksot kukoistaa, Kuivat ruohot verestyy, Kuolleet kaikki virkistyy, Kun vaan kevät puhaltaa.
— Elizabeth Charles, Schönberg-Cotta perheen aikakirjat

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Ind. imperf. yks. 3.henkäsi
Kond. prees. yks. 3.henkäisi

Riimit

-eŋkæː

Kaikki riimit

Lähteet