- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan herja yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro
Lähtökohta: todennäköisesti ← skandinaavinen, vertaa myöhäinen muinaisruotsi häriare ’herjaaja, parjaaja, pilkkaaja’, klassinen muinaisruotsi herian Odinin liikanimi, ’paha henki’ tms., hærians(s)on, muinaisnorja herjansson, islanti herjanssonur haukkumasana: ’Odinin tai paholaisen poika’ (→ suomi vanh. kiel. herjunsuni (Ljungo 1609) ’porton tai paholaisen poika’), muinaistanska herja ’huora’ ← keskialasaksa herje, herge ’sama merkitys’
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | herja (et. vanh. run.) ’paha, ilkeä, konna, lurjus; ? hiisi; ? tauti; huono nainen’, herjata ’sättiä, häväistä, solvata’ |
|---|---|
| viro | heris, herits ’lurjus’, herine, hõrine ’lurjusmainen’ (viro murt. herjata ’ajaa pois, karkottaa, torjua’ ilmeisesti ← suomi) |