her­jä­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. herjata, solvata, häväistä, pilkata; elää siveettömästi

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan herja yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: todennäköisesti ← skandinaavinen, vertaa myöhäinen muinaisruotsi häriare ’herjaaja, parjaaja, pilkkaaja’, klassinen muinaisruotsi herian Odinin liikanimi, ’paha henki’ tms., hærians(s)on, muinaisnorja herjansson, islanti herjanssonur haukkumasana: ’Odinin tai paholaisen poika’ (→ suomi vanh. kiel. herjunsuni (Ljungo 1609) ’porton tai paholaisen poika’), muinaistanska herja ’huora’ ← keskialasaksa herje, herge ’sama merkitys’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaherja (et. vanh. run.) ’paha, ilkeä, konna, lurjus; ? hiisi; ? tauti; huono nainen’, herjata ’sättiä, häväistä, solvata’
viroheris, herits ’lurjus’, herine, hõrine ’lurjusmainen’ (viro murt. herjata ’ajaa pois, karkottaa, torjua’ ilmeisesti ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Herjätä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/herjätä