hii­pi­vä

Ja hänen tarkkaillessansa pieneen, maljamaiseen keitaaseen hiipiviä pitkiä, harmaita varjoja, valtasi hänet lähestyvän pimeyden pelko, ja hän tunsi rohkeutensa horjuvan.

Kuu metsikön rantaa souteli, sitä uninen halli haukkui, joen suistosta hiipivä hirvi joi, kuu otsasarvia hopeoi, tuliluikut myllyltä paukkui.

Lisäksi hän toteaa, että synkkä alakuloisuus tuntuu hiipivän sävellyksiin tuon tuostakin, mutta ne eivät määritä liiaksi yhtyeen tummanpuhuvaa ilmaisua.