hiis­kah­taa

verbi/ˈhiːskɑhtɑːˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: hiiskua

Merkitys

  1. (lähinnä kielteisissä yhteyksissä) äännähtääÄlä hiiskahdakaan tai vartija herää!

Etymologia

hiiskua + johdin -ahta

Esimerkkilauseet

"En todellakaan tiedä, missä tapaan kävellä", valehteli Hage, hän ei olisi mitenkään uskaltanut hiiskahtaa retkistään syrjäkaduilla, ne tuntuivat yhtäkkiä niin mahdottomilta.
— Kristian jr. Elster, Sammuva suku
Hän tahtoi vielä enemmän puhua tuosta jalosta miehestä, joka oli ryhtynyt häntä pelastamaan, vaan Elka, se oli kasakan nimi, kielsi häntä sanaakaan hiiskahtamasta.
— J. O. Åberg, Pohjanmaan helmi
Jokainen kaartin jäsen, joka on lukenut tekstin harjoitusten aikana ja hiiskahtaakin asiasta kerhon ulkopuoliselle, saa kasvoihinsa märkärakkuloista muodostuvan, ohimon poikki ulottuvan tekstin "Kielijä".
— Wikipedia: Albuksen kaarti

Esiintymistiheys

804 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivihiiskahtaa
Ind. prees. yks. 1.hiiskahdan
Ind. imperf. yks. 3.hiiskahti
Kond. prees. yks. 3.hiiskahtaisi
Pot. prees. yks. 3.hiiskahtanee
Imperat. prees. yks. 3.hiiskahtakoon
Akt. 2. partisiippihiiskahtanut
Pass. imperf.hiiskahdettiin

Riimit

-iːskɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet