hi­on

verbi
Jaa

Johdettu sanasta: hioa

Merkitykset

  1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hioa
  2. (taivutusmuoto)(murre)Taivutus sanasta hikoan

Esimerkkilauseet

— "Mina lipa rappire", vastasi sotilas vakavasti huonolla ruotsillansa, "mina lakta moro" (hion pamppua, huomenna pitää teurastaa).
— Julius Krohn, Kertomuksia Suomen historiasta V1
»Hion», vastasi sihauttaen vaari, »tätä hyvää puukkoani, että olisi oivaa asetta, millä noita viirunaama-vanhimmaisia tappaa».
— Osmo Iisalo, Suomen kansan eläinkirja