Asiasanasto.fi

hi­onverbi

Johdettu sanasta: hioa

Merkitykset

  1. 1.indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hioa
  2. 2.(taivutusmuoto)(murre)Taivutus sanasta hikoan

Esimerkkilauseet

— "Mina lipa rappire", vastasi sotilas vakavasti huonolla ruotsillansa, "mina lakta moro" (hion pamppua, huomenna pitää teurastaa).

Julius Krohn, Kertomuksia Suomen historiasta V1

»Hion», vastasi sihauttaen vaari, »tätä hyvää puukkoani, että olisi oivaa asetta, millä noita viirunaama-vanhimmaisia tappaa».

Osmo Iisalo, Suomen kansan eläinkirja