hisahtaa
verbi/ˈhisɑhtɑːˣ/hi-sah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- (rinnakkaismuoto)(intransitiivinen)sanan hiiskahtaa rinnakkaismuoto
Esimerkkilauseet
Martva lakkasi hengittämästäkin... Tuskan tuli poltti häntä...
Korkeudessa, tulisilla kukkamailla kävelivät enkelit... valkeat suruliinat hartioille heitettynä... Ne viittasivat liinoillansa häntä tulemaan sinne... Mielen täytti koti-ikävä... Talo oli tuskaa täynnä... Ruumis-arkku tuntui olevan tuvassa, jossa vaimo veisasi...
Väki suri mustat kukat kädessä... Ei tohtinut kukaan hisahtaa, ei häiritä arkussa nukkuvan rauhaa.Kukaan ei uskaltanut sille hisahtaa.Asia oli niin, että Kelovaarassa pidettiin koko tätä holhousjupakkaa perin loukkaavana talon kunnialle ja että siitä pitäen, kun tästä riidasta oli sukeutunut käräjäasia, ei siitä uskallettu edes hisahtaa, ei ainakaan pihamaan aitauksen sisäpuolella.Taivutustiedot
Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-isɑhtɑː
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Hisahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hisahtaa