ho­ra­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. höpöttää, houria; hörppiä, ryystää

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan horista yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahorissa ’hyristä, hurista, surista; kuorsata, korista; puhua joutavia, jaaritella’, horajoa ’hyristä, surista’
lyydihorižend ’kuorsaaminen’
vepsähorahte̮itta ’hurauttaa’, etelävepsä horazōtta ’kuorsata’
virohõriseda ’murista, häristä’.

suomi → nykyruotsi murt. Suomi hora, hor, håra ’puhua epäselvästi, horista’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Horata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/horata