hui­kai­su

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: huikaista

Merkitys

  1. häikäisyMeri luovuttaa heidät huikaisuun auringon. (Jacques Brel: Amsterdam, suom. Hector)

Etymologia

huikaista + johdin -u

Esimerkkilauseet

Sula kulta juoksevin pisaroin, vuodatettu suoniin hiuduiksi ja huikaisuiksi, tuliksi tutkaimillaan ja tähdiksi tähtimillään, ikivelaksi ja elämänvaloksi ahtaan ihmisvärjyn ja -varjon!
Volter Kilpi, Kirkolle
Ani varhain aamueineen talon pergolassa syön (pecorino e pane con latte). Katos ylläni on rypäleineen ja eessäni, allani — minne valotulvassa silmäilen — putoaa hedelmöitsevä rinne päin syvyyttä aaltoillen syleilyyn veen sinivyön talopengermineen, terasseineen ja viinikellareineen, punarypäle-seppeleineen, hopeaisine oliiveineen ja huikaisun-valkeine teineen... Oi tienoot tenhoavat te, lumollanne mun humallutatte!
Kaarlo Sarkia, Runot