huikaisusubstantiivi
Johdettu sanasta: huikaista
Merkitys
- 1.häikäisyMeri luovuttaa heidät huikaisuun auringon. (Jacques Brel: Amsterdam, suom. Hector)
Etymologia
huikaista + johdin -u
Esimerkkilauseet
Sula kulta juoksevin pisaroin, vuodatettu suoniin hiuduiksi ja huikaisuiksi, tuliksi tutkaimillaan ja tähdiksi tähtimillään, ikivelaksi ja elämänvaloksi ahtaan ihmisvärjyn ja -varjon!
Ani varhain aamueineen talon pergolassa syön (pecorino e pane con latte). Katos ylläni on rypäleineen ja eessäni, allani — minne valotulvassa silmäilen — putoaa hedelmöitsevä rinne päin syvyyttä aaltoillen syleilyyn veen sinivyön talopengermineen, terasseineen ja viinikellareineen, punarypäle-seppeleineen, hopeaisine oliiveineen ja huikaisun-valkeine teineen... Oi tienoot tenhoavat te, lumollanne mun humallutatte!