huik­kaa

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

huik-kaa (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: huikata

Merkitys

  1. (slangi)ryypätä

Etymologia

Slangissa
1920 lähtien

Helsingin slangissa

huikka ’ryyppy’

tunnetaan myös murteissa (huikka, huikonen ’ryyppy’), vaikkakin hajanaisena ja uudehkona; liittynee toiseen sanaan huikka ’kärkeä kohti kapeneva esine tms.’ (koska huikalle on tyypillistä, että se otetaan suoraan pullon suusta), joka puolestaan edustaa pitkää ”huitukkaa” tarkoittavaa hui-pesyettä.

Johdoksia: huikkaset ’ryypyt’, huikkaa ’ryypätä’, huju ’ryyppy’, hujussa ’humalassa’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huikkaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huikkaa