hu­ju

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. äly, ymmärrys; aavistus, vihi
  2. (slangi)ryyppy

Etymologia

1huju1 – äly, ymmärrys; aavistus, vihi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huja yhteydessä

Lainalähde: ? ← germaaninen (*huǥjōn- s.), vertaa muinaisnorja, nykyruotsi murt. hyggja ’ajatus, ymmärrys’, (*huǥjan- v.) gootti hugjan ’ajatella, arvella’, muinaisfriisi hugia, muinaisnorja hyggja ’sama merkitys’

suomessa alkuperäisintä äännekantaa edustanee huata: hukaan, josta ehkä kontam. (huata + tajuta, taju =) hujuta, huju. Sanakirjatietojen huja ja hujata voivat olla oppitekoisia muotoja. Vertaa hoata.

Samaa juurta olevia sanoja

2huju2 – ryyppy

Slangissa
1920 lähtien

Helsingin slangissa

huikka ’ryyppy’

tunnetaan myös murteissa (huikka, huikonen ’ryyppy’), vaikkakin hajanaisena ja uudehkona; liittynee toiseen sanaan huikka ’kärkeä kohti kapeneva esine tms.’ (koska huikalle on tyypillistä, että se otetaan suoraan pullon suusta), joka puolestaan edustaa pitkää ”huitukkaa” tarkoittavaa hui-pesyettä.

Johdoksia: huikkaset ’ryypyt’, huikkaa ’ryypätä’, huju ’ryyppy’, hujussa ’humalassa’

Esiintymistiheys

145 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huju. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huju