hui­laa­mi­nen

substantiivi/ˈhui̯lɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: huilata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä huilata

Etymologia

huilata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Sillä Hochjoch'in autioilla kentillä ei eletä vuorilaakson iloista elämää, jossa kellot soivat ja paimenten huilaaminen kaikuu lauheassa, tuoksuvassa ilmassa, — siellä on ijankaikkinen talvi, kuolon äänettömyys.
Hillern Wilhelmine Von, Kotka-Wappu
Voidaan sopia, että jos "huilaaminen" on sallittu, yhdeksässä tikissä ei saa "huilata".
Wikipedia: Ramina

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuilaaminen
Genetiivihuilaamisen
Partitiivihuilaamista
Essiivihuilaamisena
Translatiivihuilaamiseksi
Inessiivihuilaamisessa
Elatiivihuilaamisesta
Illatiivihuilaamiseen
Adessiivihuilaamisella
Ablatiivihuilaamiselta
Allatiivihuilaamiselle
Abessiivihuilaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet