hui­lu­niek­ka

substantiivi/ˈhui̯luˌnie̯kːɑ/
Jaa

sisältää sanat: huilu + niekka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. huilunsoittaja, erityisesti taitava sellainen

Esimerkkilauseet

— Ette te saa siihen selitystä muualta kuin kotisirkkojen kirjastosta, sanoi tuo vanha huiluniekka minulle naurahtaen.
— Alphonse Daudet, Kirjeitä myllyltäni
Joka katsahti sorean huiluniekan säihkyviin silmiin, hän todellakaan ei olisi voinut vannoa, että tämä, siveelliseen nautinnonkieltoisuuteen katsoen, suuresti erisi muista ammattisisaristaan.
— Ernst Eckstein, Afrodite

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuiluniekka
Genetiivihuiluniekan
Partitiivihuiluniekkaa
Essiivihuiluniekkana
Translatiivihuiluniekaksi
Inessiivihuiluniekassa
Elatiivihuiluniekasta
Illatiivihuiluniekkaan
Adessiivihuiluniekalla
Ablatiivihuiluniekalta
Allatiivihuiluniekalle
Abessiivihuiluniekatta

Riimit

-iekːɑ

Kaikki riimit

Lähteet