hui­lu­ää­ni

substantiivi/ˈhui̯luˌæːni/
Jaa

Yhdyssana: huilu + ääni

Merkitys

  1. (musiikki)kielisoittimella soitettu huilumainen ylä-ääni, joka saadaan, kun kieltä kosketetaan kevyesti tietyistä kohdista

Synonyymit

Etymologia

huilu + ääni

Käännökset

  • engl.harmonic

Esimerkkilauseet

Heinäsirkat soittivat syyssoittoaan, ja rannalta kuului kahlaajalinnun hieno huiluääni.
— Jalmari Hahl, Ykskylän uneksija
Silloin tällöin kajahutti huiluäänensä joku valvova laulurastas, joka ei vielä ollut kevätlaulujansa unhottanut, ja sävelaallot toi laulun järven yli.
— Jac. Ahrenberg, Tukkijunkkari
Hän oppi myös hyödyntämään huiluääniä ja soitti bassoa sen kaikista asemista.
— Wikipedia: Jaco Pastorius

Englanninkieliset vastineet

  • harmonic

Esiintymistiheys

210 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.3
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuiluääni
Genetiivihuiluäänen
Partitiivihuiluääntä
Essiivihuiluäänenä
Translatiivihuiluääneksi
Inessiivihuiluäänessä
Elatiivihuiluäänestä
Illatiivihuiluääneen
Adessiivihuiluäänellä
Ablatiivihuiluääneltä
Allatiivihuiluäänelle
Abessiivihuiluäänettä

Riimit

-æːni

Kaikki riimit

Lähteet