hui­pen­ta­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: huipentaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä huipentaa

Etymologia

huipentaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Kertomisen päämääränä on tilanteiden huipentaminen liikuttaviksi, aina kyyneliin saakka, ja sävynä puoleksi irooninen, puoleksi humoristinen järkeily, joka ei kuitenkaan jaksa peittää alla asuvaa tunteellisuutta; lisämausteena on taipumus eroottisiin vihjailuihin ja sille alalle kuuluvien tilanteiden kehittäminen arveluttavuuden partaalle saakka.
Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia IV