huis­kah­taa

verbi/ˈhui̯skɑhtɑːˣ/
Jaa

Merkitys

Etymologia

momentaaninen -ahta--johdos sanojen huiskaa, huiskia, huiskua vartaloaineksesta

Esimerkkilauseet

Miten oikeastaan kävi, sitä ei olisi kukaan voinut selittää, mutta kerran vain huiskahti Paljas-Pekan käsi, ja Mylly-Pekka horjahti pitkää pituuttaan siltaan kuin puukonpistosta.
— Teuvo Pakkala, Pikku ihmisiä
Siima huiskahtaa, koho pulpahtaa, pylppii muutaman kerran ja jää odottamaan yhtä tärkeätuntuisena kuin kalamies itse.
— Urho Karhumäki, Ukkonen uhkaa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivihuiskahtaa
Ind. prees. yks. 1.huiskahdan
Ind. imperf. yks. 3.huiskahti
Kond. prees. yks. 3.huiskahtaisi
Pot. prees. yks. 3.huiskahtanee
Imperat. prees. yks. 3.huiskahtakoon
Akt. 2. partisiippihuiskahtanut
Pass. imperf.huiskahdettiin

Riimit

-uiskɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet